Mekkounelmia

Tänään koitti se kauan lykätty päivä. Mun olisi mentävä katsomaan mekkoja. Olin varannut ajat sekä Morsiusateljee Katariinaan että Zazabellaan. Ensimmäiseen varasin ajan lähinnä kokemuksen vuoksi. Olen lueskellut positiivisia asiakaspalvelukokemuksia netistä ja halusin päästä itsekin kokemaan tuon prinsessakohtelun. Tiesin, että tarjolla olisi pitkälti budjettini reippaasti ylittäviä mekkoja, mutta saahan sitä käydä vaikkei mitään ostaisikaan. Zazabellassa houkuttelivat Dazzling-malliston mekot, jotka ovat hieman huokeampia hinnassaan. Kokemukset olivat todella, todella erilaiset.

Morsiusateljee Katariina
Paikalle oli helppo löytää, kengät ja takit jätettiin eteiseen ja päästiinkin heti työn ääreen. Myyjä kysyi, olenko avoimin mielin liikenteessä vai olenko mahdollisesti jo miettinyt tietynlaista tyyliä. Kerroin, että olen avoin kaikelle, sillä en tiedä yhtään, mikä olisi se mun juttu. Myyjä vaikutti jopa ilahtuneelta siitä, että pistän päälleni mitä hän sattuu ehdottamaan. Ja niin hän kiikutti minulle mekon. Mekon, josta varmaan uneksin seuraavat puoli vuotta, sillä se oli täydellinen. Vyötäröni peilissä kapeni sitä mukaa kun hän nyöritti mekkoa. Myyjä pahoitteli nyörityksen kestoa, mutta oikotietä onneen ei valitettavasti sen suhteen ole. Sen jälkeen tuli mekkoa toisensa jälkeen, mutta mikään ei vienyt voittoa tästä kaunokaisesta. Lopulta kysyin mekon hintaa ja vatsanpohjassa muljahti. 1500 euroa. TUHATVIISISATAA. Ei mulla ole tällaisia rahoja - hitto, meidän juhlapaikka maksaa viikonlopulta suunnilleen tän verran. Myyjä laski hintaa 1350 euroon ja kertoi, että tonnilla saan vuokrata mekon. Tonni mekosta on silti ihan sairas määrä rahaa - etenkin, kun en saa lopulta pitää sitä. Kerroin harkitsevani asiaa ja hän ymmärsi täysin eikä yrittänyt minua väkisin saada mekkoa hankkimaan. Asiakaspalvelu oli aivan ihanaa ja myyjä oli rautainen ammattilainen. Olin hänelle se ainut asiakas. Hän tiesi heti ensisilmäyksellä, mikä olisi se mun mekko ja osasipa katsoa mekkokoonkin kysymättä. Bravo.

Zazabella
Seuraavaksi saavuttiin Zazabellaan, jossa käskettiin katselemaan mekkoja itse siihen asti, kunnes varattu aika alkaisi. Kengät jätettiin eteiseen, kuten Katariinassakin, mutta talvitakin kanssa ei tuntunut hirveän hyvältä idealta mennä puhtaanvalkoisten mekkorivistöjen väliin pyörimään. Mekkoihin tutustuminen jäi aika pinnalliseksi. Lopulta myyjä saapui paikalle ja keräsi kanssani viitisen mekkoa sovitukseen. Hän opasti minut sovituskopille ja pyysi hihkaisemaan, kun olin alusvaatteisillani. Hän ei kuitenkaan vastannut hihkaisuuni, sillä hän oli mennyt palvelemaan toisen myyjän kanssa yhtä asiakasta. Ja riisumiseen oli mennyt ehkä alle minuutti, sillä olin ihan varta vasten laittanut helpot vaatteet päälleni. Myyjä tuntui olevan palvelustani yhtä kiinnostunut kuin paskan lapioimisesta. Rutiinilla mekot vaihtuivat toisiin ja nyöritkin sidottiin vain joka toiseen, sillä se säästää aikaa (joskaan lopputulos peilissä ei ole läheskään yhtä hyvä kuin kokonaan sidotulla). Välillä karattiin palvelemaan muita eikä hymyily kuulunut hänen repertuaariinsa. Kyse on päivästä, joka tulee olemaan siihenastisen elämäni tärkein päivä ja tämä myyjä ei ollut vähääkään kiinnostunut myyntitehtävästään. Pari mekkoa totesin ihan kivoiksi, mutta sen liikkeen lempparini maksoi 730e.

Vielä en osaa sanoa, valitsenko kumpaakaan näistä mekoista vai tilaanko vain suosiolla Kiinasta. Keskusteltiin mieheni kanssa, että jos työrintamalla tärppää, niin suuntaan ehdottomasti Morsiusateljee Katariinaan. Silloin eivät muutamat sataset paina vaakakupissa mitään, kun koko hinnan edestä saisin täydellisen mekon ja takuuvarmaa prinsessapalvelua.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kutsut

Pöytäkoristeet

Ekat askartelut - tavallaan